Vuonna 1095 paavi Urbanus II sanoi Clermontissa Ranskassa, että "antakaa niiden jotka ovat rosvoja tulla ritareiksi". Niinpä 27. marraskuuta 1095 kristityt lähtivät ensimmäiselle ristiretkelle Palestiinaan valloittaakseen Jerusalemin takaisin muslimeilta. Saavutettuaan voiton ristiretkeläiset perustivat neljä vuotta myöhemmin, vuonna 1099, Jerusalemin kuningaskunnan. Joulupäivänä vuonna 1119 yhdeksän ranskalaisritaria perusti Hugo Paynsilaisen ja Godfrey de Saint Adhemarin johdolla munkkiritarien veljeskunnan suojelemaan kristittyjä pyhiinvaeltajia Lähi-idässä. Muut nimeltä tunnetut perustajat olivat Archambaud de Saint-Aignan, Payen de Montdidier, Geoffrey Bissot ja Rossal (tai Roland). Perimätiedon mukaan heidän päämajansa sijaitsi Salomon temppelin raunioissa, minkä vuoksi ritarikunta otti viralliseksi nimekseen "Kristuksen ja Salomon temppelin köyhät ritarit". Järjestö kuitenkin tunnettiin paremmin nimillä Temppeliherrain ritarikunta, Temppeliherrat tai Temppeliritarit. Joissain yhteyksissä kuulee myös käytettävän muotoja Temppelinherrat ja Temppelinritarit. Ritarien ohjesäännöstön ja köyhyysvalan loi heidän merkittävä liittolaisensa ja ystävänsä Bernhard Clairvauxlainen. Sääntöjen mukaan jäsenen tuli olla ritari ja aatelinen sekä luovuttaa omaisuutensa ritarikunnalle. Bernhardin ansiosta temppeliherrat saivat arvostusta ja paavi Honorius II:n tuen. Paavin vahvistuksen ritarikunta sai 1128. Lopulta vuonna 1139 paavi Innocentius II määräsi, että ritarikunta oli kaikkien maallisten lakien yläpuolella ja vain paavin määräysvallan alainen. Paavin tuen ja luottamuksen saavuttaminen oli Temppeliherroille tärkeä voitto ja yksi merkittävimmistä syistä järjestön vaikutusvallan kasvamiseen...
1300-luvun alussa Temppeliherrain ritarikunnalle pahasti velkaantunut Ranskan kuningas Filip IV Kaunis päätti tuhota liian varakkaaksi ja vaikutusvaltaisiksi käyneet temppeliritarit. Filip käytti ovelasti hyväkseen niitä huhuja, joita ritarikunnasta oli alkanut kiertää. Paavi Klemens V kutsui loppuvuodesta 1306 temppeliherrojen suurmestarin Jacques de Molayn Roomaan ja ehdotti, että johanniitat ja temppeliherrat yhdistyisivät yhdeksi ritarikunnaksi. Paavi myös ehdotti uutta ristiretkeä. Molay torjui kummatkin ehdotukset. Tämän jälkeen paavi taipui Filipin painostuksen edessä. Huhujen varjolla Filip IV vangitutti kaikki Ranskan temppeliherrat samana päivänä perjantaina 13. lokakuuta vuonna 1307. Vangittujen joukossa oli myös järjestön suurmestari Jacques de Molay. Heitä syytettiin kerettiläisyydestä. Myöhemmin Klemens V käski vangitsemaan temppeliherrat koko kristikunnassa ja poisti heidän etuoikeutensa. Filipin käskystä ranskalaiset takavarikoivat temppeliritarien valtaisan omaisuuden Ranskan kruunulle… Vankeudesta päästyään monet temppeliherrat kiistivät nämä syytökset, mutta ritarikunnan maine oli jo tahrattu. Vuonna 1310 satoja ranskalaisia temppeliherroja poltettiin roviolla harhaoppisina, ja vuonna 1312 Klemens V julisti Temppeliherrain ritarikunnan lakkautetuksi. 18. maaliskuuta 1314 Temppeliherrain ritarikunnan viimeinen suurmestari Jacques de Molay poltettiin roviolla Pariisissa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Temppeliherrain_ritarikunta
Temppeliherrat ja pankkitoiminta
Temppeliherrat tunnetaan myös siitä, että he olivat ensimmäisiä kansainvälisiä pankkiireita ja loivat perustan nykyiselle pankkijärjestelmälle.
Temppeliherrojen, vapaamuurareiden ja jesuiittojen symboliikka
Se että vapaamuurarit ammentavat Temppeliherrojen perinnöstä, on ilmiselvää, onhan esimerkiksi Yorkin riitin yksi aste "Temppeliritarit". Sen tunnuksessa on myös Temppeliherrojen käyttämä motto "In Hoc Signo Vinces" (IHSV), joka on suomeksi kuta kuinkin "Tässä merkissä olet voittava". Ensimmäisenä sitä käytti Konstantinus Suuri.
Samaa mottoa käyttää myös paavilainen Konstantinolainen ritarikunta.
Mutta onko jesuiittaveljeskunta Temppeliherrojen todellinen perillinen? Siihen viittaa moni keskeinen seikka. Ensinnäkin myös Temppeliherrat käyttivät jesuiittojen käyttämää IHS-monogrammia, jonka sanotaan tulevan Jeesuksen kreikankielisen nimen ensimmäisistä kirjaimista tai juuri sanoista "In Hoc Signo". Ainakin jesuiitoille sen esoteerinen merkitys lienee kuitenkin "Isis Horus Set" eli yksi epygtiläisistä jumalista koostuvista kolminaisuuksista.
"IHS" Temppeliherrojen rakentamassa kirkossa
"IHS" 1800-luvulla käytetyssä Yorkin riitin Temppeliritari-asteen tunnuksessa
Montesan ritarikunta ja Borgian suku
Toinen mielenkiintoinen yhteys tulee sitä kautta, että Aragonian kuningas Jaakko II taivutteli paavi Johannes XXII:n suostumaan siihen, että Temppeliherrojen omaisuudet Aragoniassa ja Valenciassa uudelleen järjestettäisiin ja että perustettaisiin uusi samankaltainen sotilaallinen ritarikunta. Vuonna 1317 perustettu ritarikunta omistettiin Neitsyt Marialle ja sen nimeksi tuli Montesan ritarikunta. Sen tunnus olikin alunperin punainen risti niin kuin Temppeliherroilla.
Montesan ritari
Temppeliherrojen tunnus
Mutta miten tämä liittyy jesuiittoihin? No, vuodesta 1587 Montesan ritarikunnan suurmestarina on toiminut Espanjan kuningas, mutta viimeinen ei-kuninkaallinen suurmestari oli Pedro Luis Garceran de Borja, kolmannen jesuiittakenraalin, Francesco Borgian veli. Borgian ja Farnesen paavilliset hallitsijasuvut olivat voima jesuiittojen takana, eikä veljeskunta olisi ilman niitä noussut siihen asemaan, kuin se nousi. Ja asia, jota en aiemmin ollut oikeastaan edes huomannut, on että jesuiittojen pääkirkon julkisivussa olevassa IHS-monogrammissa H:n päällä oleva risti on itse asiassa muodoltaan sama kuin Temppeliherrojen tunnus, väri vain on musta. Katsokaa itse:
Lainaus yhdeltä aikansa johtavista vapaamuurareista:
Temppeliherrat olivat tyhmiä ja siksi epäonnistuneita jesuiittoja.
-Albert Pike, 33. asteen vapaamuurari, Morals and Dogma, 1871
Unhived Mind: linkki 1, linkki 2
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti