Venäjän kommunistivallankumous - cui bono

Cui bono eli kuka hyötyi, on aina hyvä kysymys, ja sitä se on myös Venäjän kommunistivallankumouksen kohdalla. Moni tarttuu siihen, että juutalaisilla oli yliedustus vallankumouksen johdossa, mikä onkin tosiasia, vaikka sitä on todennäköisesti myös liioiteltu mm. Robert Wiltonin toimesta. Samoin on liioiteltu juutalaisten pankkiirien osuutta:

Tässä kirjassa esitetyt todisteet viittaavat siihen, että New Yorkin juutalaisilla pankkiireilla oli suhteellisen pieni rooli bolshevikkien tukemisessa, kun taas ei-juutalaisilla pankkiireilla (Morgan, Rockefeller, Thompson) oli suuri rooli.
-Antony C. Sutton, Wall Street and the Bolshevik Revolution, 1974

American International Corporation (AIC) laitettiin pystyyn New Yorkissa 22. marraskuuta 1915 J.P. Morganin eturyhmän toimesta Stillmanin National City Bankin ja Rockefellerin eturyhmien ollessa vahvasti mukana… Yhtiön tarkoitus oli omien sanojensa mukaan kehitellä kotimaisia ja ulkomaisia hankkeita, laajentaa amerikkalaista liiketoimintaa ulkomailla ja ajaa amerikkalaisen ja ulkomaisen pankkitoiminnan, liikemaailman ja koneteollisuuden etua… Kaikki halusivat AIC:n osakkeita. Joe Grace (W. R. Grace & Co.) osti itselleen 600000 dollarin osuuden National City Bankin osakkeidensa lisäksi… Tammikuussa 1917 perustettiin Grace Russian Company, jonka omistajat olivat W. R. Grace & Co. ja pietarilainen San Galli Trading Company. AIC:lla oli merkittäviä sijoituksia Grace Russian -yhtiössä ja Holbrookin kautta ristikkäinen johtajuus… Bolshevikkien vakiinnutettua valta-asemansa Venäjällä ulkoministeri Robert Lansing kysyi AIC:lta neuvoa siinä, miten neuvostohallinnon kanssa kannattaisi toimia. 16. tammikuuta 1918… AIC:n tiedotusjohtaja William Franklin Sands toimitti pyydetyn Venäjän poliittista tilannetta käsittelevän muistion ministeri Lansingille… Sands joka edusti yhtiötä, jota johtivat Wall Streetin suurimmat kihot, antoi täyden tuen bolshevikeille ja heidän vallankumoukselleen vain viikkoja sen alettua. Ja New Yorkin Federal Reserve -pankin johtajana Sands oli juuri tukenut bolshevikkeja miljoonalla dollarilla.
-Antony C. Sutton, Wallstreet and the Bolshevik Revolution, 1974

http://www.reformed-theology.org/html/books/bolshevik_revolution/

Eric Jon Phelps sanoo, että jesuiitat junailivat vallankumouksen. Siitä ei ole suoraa näyttöä, mutta kun katsotaan, kuka lopulta eniten hyötyi, asia alkaa näyttää erilaiselta. Ensiksi on ymmärrettävä se, että ortodoksinen kirkko on katolisen kirkon ikiaikainen vastustaja, jonka se haluaa takaisin valtaansa. Tämä tulee hyvin ilmi esimerkiksi kuuluisassa Fatima-huijauksessa:

… Kun näette öisellä taivaalla oudon valon, tietäkää että se on Jumalan merkki siitä, että Hän tulee rankaisemaan maailmaa rikoksistaan sodalla, nälällä ja vainoamalla kirkkoa ja Pyhää Isää. Estääkseni tämän minä tulen pyytämään Venäjän pyhittämistä minun tahrattomalle sydämelleni… Jos minun pyyntöni huomioidaan, Venäjä käännytetään ja tulee rauha; jos ei, niin se levittää erheitään kaikkialle maailmaan aiheuttaen sotia ja kirkon vainoamista. Hyvistä tulee marttyyreita; Pyhän Isän osaksi tulee paljon kärsimystä; monet kansat tuhoutuvat. Mutta lopusssa minun tahraton sydämeni on voittava. Pyhä Isä vihkii Venäjän minulle, ja se käännytetään ja maailma saa nauttia rauhan aikakaudesta.
-Fatiman toinen salaisuus

… pienessä Fatiman kaupungissa Portugalissa kolme lapsen… väitettiin nähneen "Marian" kuusi kertaa vuoden 1917 kevään ja syksyn välisenä aikana. Tämä epäraamatullinen jesuiittojen tekaisema "Fatiman Neitsyt Maria" -huijaus, joka vaati tsaarin Venäjän "käännyttämistä" katolisuuteen, oli uskonnollinen propaganda, jolla Euroopan taikauskoisia massoja lietsottiin hyökkäämään Rooman ikiaikaista ortodoksivihollista vastaan raudalla ja verellä!
-Eric Jon Phelps, Vatican Assassins, 2001

Ja niinhän siinä kävikin, että tuli vallankumous, jossa Venäjän ortodoksisen kirkon suojelijana toiminut tsaari eliminoitiin ja Vatikaani oli saman tien iskuvalmiudessa:

Tsaarivallan kukistamisesta seurasi siten väistämättä myös ortodoksisen kirkon valtionkirkon aseman mitätöiminen. Vatikaanille joka oli käynyt sotaa ortodoksista kirkkoa vastaan 1000-luvulta lähtien, sen vuosituhantisen vastustajan luhistuminen oli liian hyvää ollakseen totta. Paha bolshevismi voitaisiin näin hyväksyä, koska se oli tuhonnut ortodoksisen kirkon - kuitenkin yhdellä ehdolla: että se antaisi katoliselle kirkolle vapaat kädet ortodoksisen uskonnon lopulliseen hävittämiseen Venäjältä. Sopimus hyväksyttiin, ja tapahtui niin, että samaan aikaan, kun Vatikaani jyrisi bolshevismia vastaan, bolshevikit Kremlissä ja Vatikaanin diplomaatit Roomassa aloittivat salaiset neuvottelut. Lenin ja paavi pääsivät yhteisymmärrykseen. Koneistoja laitettiin pystyyn. Bolshevikkien Venäjälle lähetettiin paavin valtuuskuntia, joista joitakin johtivat amerikkalaiset prelaatit ja joiden kulissina oli auttamistyö ja sen sellainen. Roomassa ja muualla katolisille papeille annettiin tehostettua opetusta Venäjän ortodoksisen teologian ja kirkkomenojen alueella. Tehtiin suuria suunnitelmia ortodoksisen kirkon täydelliseksi haltuun ottamiseksi, joihin kuului katolisen kirkon entisten omaisuuksien ja maiden takaisin vaatiminen, mikä otettaisiin esille sitten, kun katolilaisuus olisi ottanut komennon.
-Avro Manhattan, The Vatican Billions, 1983

Benedictus XV ja Pius XI alkoivat kaikessa hiljaisuudessa neuvottelut bolshevikkien kanssa. Ulkoministeri kardinaali Gasparri oli varoitellut, että "tsaarin Venäjän, jolle Ranska ja Englanti oli tehnyt suuria lupauksia, voitto olisi Vatikaanille suurempi katastrofi kuin uskonpuhdistus"…
-David Mitchell, The Jesuits, 1981

Venäjän ja Ranskan vallankumouksien yhtäläisyydet

Näin Phelps tiivistää Venäjän kommunistivallankumouksen ja Ranskan suuren vallankumouksen yhtäläisyydet:

1. Molemmat vallankumoukset perustuivat vapaamuurarien - Voltaire ja Marx - kommunistisiin kirjoituksiin. Eivätkö jesuiitat kehittäneetkin kommunismin huippuunsa Paraguayn reduktioillaan?

2. Molemmat vallankumoukset ryöstivät valtionkirkon. Eivätkö jesuiitat olleetkin Ranskan katolisen kirkon ja Venäjän ortodoksisen kirkon vihollisia silloin, kun vallankumoukset tapahtuivat?

3. Molemmat vallankumoukset lakkauttivat monarkian. Eivätkö jesuiitat olleetkin sekä Bourbonin että Romanovin hallitsijasukujen vihollisia? Eivätkö nämä olleet kumpikin karkottaneet jesuiitat maastaan?

4. Molemmat vallankumoukset tuottivat jesuiittatasavallan - tasavallan muodoltaan mutta itsevaltaisen monarkian hallinnoltaan. Eivätkö jesuiitat olekin itsevaltiuden kannattajia?

5. Molemmat vallankumoukset julistivat ateismin valtionuskonnoksi. Eivätkö jesuiitat olekin todellisia ateisteja teoistaan päätellen?

6. Molemmat vallankumoukset johtivat inkvisitorisen salaisen poliisin harjoittamaan hirmuvaltaan. Eivätkö jesuiitat olekin inkvisiittoreista suurimpia?

7. Molemmat vallankumoukset johtivat sotilasdiktatuuriin, joka rankaisi jesuiittojen vihollisia. Eivätkö jesuiitat hyötyneetkin, vaikka Napoleon ja Stalin huijatakseen kansoja julkisesti kielsivät veljeskunnan toiminnan Ranskassa ja Venäjällä?
-Eric Jon Phelps, Vatican Assassins, 2001

Monet Ranskan vallankumouksen johtohahmot olivat vapaamuurareita, kuten Mirabeau, Danton, markiisi de Condorcet ja Voltaire, joista kaksi jälkimmäistä oli myös jesuiittojen kouluttamia. Ainakin kolme muuta aivan keskeistä vallankumousjohtajaa oli jesuiittojen kouluttamia: markiisi de Lafayette, hirmuvallan ajan johtaja Robespierre ja katolinen pappi Abbe Sieyes, joka myös järjesti myöhemmin vallankaappauksen, jolla Napoleon nousi valtaan. Napoleon joka oli vapaamuurari, toimi jesuiittojen välikappaleena Euroopan monarkkien ja katolisen kirkon rankaisemisessa heidän pannansa aikana 1773-1814. Myös sekä Lenin että Stalin olivat vapaamuurareita.


Leninin patsas vapaamuurariloosin vieressä

Stalin näyttää vapaamuurarien käsimerkkiä

Jesuiitat Venäjällä

Historiallinen tausta oli se, että Katariina II Suuri suojeli jesuiittoja heidän pannansa aikana, mutta Aleksanteri I karkotti heidät kokonaan maasta vuonna 1820.

Tsaareista vaikka he olivatkin Maltan ritareiden suojelijoita, oli tullut ongelma "komppanialle". Aleksanteri I karkotti jesuiitat Moskovasta ja Pietarista vuonna 1816 ja vuonna 1820 ukaasilla koko maasta, kuten Pietari Suuri, julistaen että kaikki heidän toimensa "olivat vain heidän oman etunsa ajamiseksi ja valtansa kasvattamiseksi"…
-Eric Jon Phelps, Vatican Assassins, 2001

Entä vallankumouksen jälkeen?

… [vuonna 1922] Monsignor Pizzardo tapasi Vladimir Vorovskin määritelläkseen Pyhän istuimen ja Venäjän välisen sopimuksen pääkohdat ja paavin Venäjän lähetystyön raamit… Tällä epävirallisella tapaamisella ei kuitenkaan ollut mitään vaikutusta konferenssiin, ja sen ainoa tulos oli sopimus paavin lähetystyöstä. Tämä sopimus antoi valtuutuksen kolmen katolisen "veljeskunnan" toiminnalle Venäjällä, redemptoristeille Pohjois-Venäjällä, jesuiittaveljeskunnalle Keski-Venäjällä ja Jumalan Sanan seuralle (SVD) Pohjois-Venäjällä.
-James J. Zatko, katolinen pappi, Descent Into Darkness, 1965, s. 112

Eli jesuiitat päästettiin taas virallisesti maahan, kävipä heillä hyvä tuuri!

Jesuiitat pitivät huolta venäläisistä nuorista [Pariisissa 1920-luvulla] kiitollisuudesta keisarinna Katariina II:a kohtaan, joka antoi jesuiitoille turvapaikan Venäjällä, kun paavi Klemens XIV lakkautti jesuiittaveljeskunnan vuonna 1773 ja kaikki Euroopan maat karkottivat sen jäsenet. Monista näistä venäläisnuorista tuli katolilaisia ja jopa pappeja, ja he muodostivat lähetystyöntekijöiden joukon liittyäkseen paavin joukkoihin, joiden mukana he uskoakseen palaisivat äiti-Venäjälle käännyttämään slaavit ortodoksisuudesta katolisuuteen.
-Pierre van Paassen, To Number Our Days, 1964

Eikö vallankumous eliminoidessaan tsaarin, ortodoksisen kirkon suojelijan, mestannut Rooman kirkon suuren vastustajan ja edistänyt sen läpimurtoa Venäjälle? On taottava silloin, kun rauta on kuumaa! [Vuonna 1929] kuuluisa "Russicum" [Rooman venäläinen yliopisto] perustetaan, ja sen salaiset lähetystyöntekijät vievät "hyvän uutisen" tähän eripuraiseen maahan. Vuosisata  sen jälkeen, kun tsaari Aleksanteri I karkotti heidät, jesuiitat ryhtyvät taas toimeen slaavilaisen maailman valloittamiseksi.
-Edmond Paris, The Secret History of the Jesuits, 1975

Vaikka jesuiittojen toiminta oli ollut virallisesti kielletty Venäjällä, he johtivat mm. Tbilisin ortodoksista seminaaria, jossa Stalin opiskeli:

Ludwig: Mikä sai teidät ryhtymään vastarintataistelijaksi? Oliko syynä kenties se, että vanhempanne kohtelivat teitä huonosti?

Stalin: Ei. Vanhempani olivat kouluttamattomia, mutta he eivät millään tavalla kohdelleet minua huonosti. Mutta toisin oli ortodoksisessa teologian seminaarissa, jota silloin kävin. Vastalauseena hirveälle hallinnolle ja jesuiittamaisille menetelmille seminaarissa olin valmis tulemaan, ja tulinkin vallankumoustaistelijaksi, uskojaksi marxismiin vallankumouksellisena oppina.

Ludwig: Mutta ettekö tunnusta, että jesuiittojen opeissa on hyviä asioita?

Stalin: Kyllä, he ovat systemaattisia ja sinnikkäitä työskennellessään alhaisten tarkoitusperien saavuttamiseksi. Mutta heidän keskeisin menetelmänsä on vakoilu, urkkiminen, ihmisten sieluun luikerteleminen ja heidän tunteiden järkyttäminen. Mitä hyvää siinä voi olla? Esimerkiksi vakoileminen asuntolassa. Yhdeksältä kello soittaa aamuteen merkiksi, me menemme ruokailuhuoneeseen, ja kun palaamme huoneisiimme, saamme huomata, että sillä aikaa on suoritettu etsintä ja kaikki meidän laatikot pengottu... Mitä hyvää siinä voi olla?
-Bolshevik, 30. huhtikuuta 1932, marxist.org

http://maallikkoapuri.blogspot.com/2010/11/natsi-saksan-neuvostoliiton-ja-rooman.html

Väitetään että Stalinin valitsi Neuvostoliiton johtajaksi vaikutusvaltainen jesuiittapappi Edmund A. Walsh. Ainakin hän sattui olemaan Venäjällä "paavin lähetystyön johtajana" vuonna 1922, kun Stalin nimitettiin NKP:n johtajaksi. Oli niin tai näin, mielenkiintoista on myös se, että terrorikoneisto Tshekan perustaja ja johtaja oli katolilainen Feliks Dzerzinski, joka oli aikonut aiemmin jesuiitaksi.

Puolalaiseen aatelisperheeseen vuonna 1877 syntynyt [Feliks] Dzerzinski hylkäsi lapsuuden unelmansa jesuiittaveljeydestä tullakseen vallankumoustaistelijaksi…

http://sites.google.com/site/liakhovich/Index/felix


Jesuiitat ja kommunismi

On hyvä myös muistaa, että jesuiitat todella loivat maailman ensimmäisen kommunistivaltion jo 1600-luvulla Paraguayssa osin inkvisiittori Thomas Moren ajatusten pohjalta, ja he levittävät sitä latinalaisessa Amerikassa tänä päivänä "vapautuksen teologian" nimellä.

Kun jesuiitat olivat saanut kasvatettua niin uskollisen ja kuuliaisen sukupolven, he seuraavaksi ottivat käyttöön oman hallintojärjestelmänsä [Paraguayn jesuiittavaltioissa] ja yrittivät onnistuneesti toteuttaa tämän valtion, jonka Plato jo muinoin näki ennalta ja jota nykypäivän sosialistit meille tarjoavat. Itse asiassa heidän valtiomuotonsa oli juuri ja nimenomaan kommunismia, jota kuuluisa [Etienne] Cabet nyt yrittää pystyttää lähes samoille alueille; ainoana erona se, että jesuiitat asettivat itsensä valtion tai yhteisön asemaan.
-G.B. Nicolini, History of the Jesuits: Their Origin, Progress, Doctrines, and Designs, 1854, s. 303
Paraguayn kokeilun kommunismi on todellakin niiden monien poliittisten hankkeiden todellinen prototyyppi, jotka ovat maailmalla edenneet Ranskan vallankumouksesta lähtien ja erityisesti suuren vuosien 1914-1918 sodan jälkeen kaikkialla siellä, missä Rooman etujoukot ovat kyenneet riittävän voimallisesti ja pitkään työskentelemään pintakuohun alla puhaltaakseen elämää jesuiittakamarillan ohjelmaan.
-J. Findlater, The Revolutionary Movement, 1933, s. 78

Talouden perustana oli eräänlainen kommunismi, joka kuitenkin erosi oleellisesti nykyisestä samannimisestä järjestelmästä ja oli pääasiallisesti teokratia. Gelpi y Ferro kirjoitti: "Jesuiitat toteuttivat kristillisessä yhteisössään kaiken, mikä on hyvää eikä mitään, mikä on huonoa nykyajan sosialistien ja kommunistien hankkeissa."
-Catholic Encyclopedia

http://maallikkoapuri.blogspot.com/2010/10/jesuiitat-latinalaisessa-amerikassa.html

http://maallikkoapuri.blogspot.com/2010/12/siionin-viisaiden-poytakirjat.html

Ignatius Loyola ja punainen lippu